Nautin elämästä juosten - toimistokunnosta ultraajaksi?

Ennen kisaa UTMB:n jälkeen kirjasin blogiini seuraavan tavoitteen sanoilla: "Seuraavaaksi isoksi projektiksi olen pohtinut Nuts300 60h aikatavoitteella ja hyvin korkealla podium sijoituksella, mikäli kovat ultranimet pysyvät poissa ensi vuonna ko. kisasta." Valmentaja ohjeisti pitämään kunnon liikkumattoman loman ennen seuraavaa harjoituskautta, mutta jotenkin sitä on niin kovapäinen että ajatteli more is more. Voihan sitä aina peruskestävyyttä treenata huomasin pohtivani. Aamulla töihin kymppi ja iltapäivällä takaisin olisi sopiva määrällisesti. Jo ennen Halloween Hikea alkoi polviongelmat. En muista oliko niitä UTMB:llä, mutta ultraamiseen liittyy erinäisiä pikkukipuja eikä kaikkiin risahduksiin halua kiinnittää huomiota. Polviongelmat Jostain syystä vasemman polven ongelma pitkittyi ja esti minua kunnolla menemästä kyykkyyn. Pari kertaa kävin hieronnassa jos löytyisi tukkoinen alue, mutta ei sitä löytynyt. Jatkoin treenailua, kunnes ennen joulua tuli 10cm sellaista lu...

UTMB - tuo polkujuoksun festareiden festari. Hetken mielijohteesta laitoin arpalipun sisään ajatuksella: "Ei sinne kuitenkaan pääse, joten ihan sama vaikka laittaa lapun". Arvaahan sen mitä arvonnassa sitten kävi, kun yhdessä Heikin kanssa saatiin molemmat osallistumisoikeus Jyväskylästä. Oli siinä ihmettelemistä, tutustumista ja säätämistä. Tämä vuosi oli varattu oikeastaan ihan erilaiseen tekemiseen, joten suunnitelmat menivät uusiksi loppuvuoden osalta. Alkuvuoden treenit ja tavoitteet Tämän vuoden teema oli treenata nopeutta. Tavoitteena 10km alle 40min ja puolikas 1:30. Puolikkaalle testipaikaksi oli valikoitunut HCR toukokuussa. Tarkoitus oli vetää viikot ennen h-hetkeä tasavauhtisia 4:20, 4:15 ja 4:10 Jyväsjärven ympäri. Ensimmäisen viikon 4:20 vielä sujui, mutta sen jälkeen kropassa tapahtui jotain ja huomasin ettei kulje yhtään. Ilmeisesti kroppa oli ylikuormitustilassa, joka kulminoitui HCR:ään, jossa 10-12km jälkeen tuntui aivan hirveältä ja nopeus joka kilometr...

Edellisessä postauksessa kerroin tavoitteisiin menneestä Karhunkierroksesta. Minulla ei ollut aikomusta kirjoittaa pidempää kisaraporttia, mutta Kirsi pyysi niin kai sellaisen voin kirjoittaa. Voi sitten 20v päästä lukea vanhoja metkuja kiikkustuolista :) Mitä tapahtui Karhunkierroksen jälkeen? Karhunkierroksella jalat olivat kohtalaisen kovilla, kun kylmiltään lähdettiin isoon nousuun. Rukan mäessä vasen jalka taipeen ja pohkeen osalta tuntui oudolta. Ja olihan matkaa enää 165 kilometria jäljellä. Kisa meni tästä huolimatta tavoitteisiin, mutta palautuminen ei ole koskaan aikaisemmin ollut yhtä vaativaa. Kastelin hikoilemalla lakanat neljänä yönä peräkkäin. Lisäksi vasemman jalan oudolta tuntunut alue muutti väriä ja oli tulehtunut. Ei minulla tällaista palautumista ole koskaan aikaisemmin ollut. Yöllä vasemmasta jalassa oli myös hermosärkyjä. Vasenta jalkaa ei voinut pitää suorassa, eikä toisaalta koukussa. En edes saanut vasenta kantapäätä peppuun. Minulla oli suuret suunnitelma...

Ajattelin tällä kertaa kirjoittaa kisaraportin, mutta en kisaraportin takia, vaan tarinan takia. Tämä tarina kumpuaa loppuvuodesta 2020, jolloin ystäväni Salon Heikin kanssa keskusteltiin tohtori Nooa Nykäsestä ja tuumasin, että Nooan pitäisi alkaa valmentajaksi. Heikki oli ihan samaa mieltä ja tästä rohkaistuneena päätin ottaa yhteyttä Nooaan. Heti alusta asti kävi selväksti, että olin ottanut yhteyttä analyyttiseen valmentajaan, joka ymmärtäisi elämäntilanteeni ja antaisi puitteet treenata omassa arjessa tavoitteellisesti. Kävimme Nooan kanssa läpi tavoitteitani, jotka olivat verrattain yksinkertaiset. nostaa pk-vauhti alle 5min/km nostaa polkuvauhti 6min/km tasolle cooper >3000m kk166 sub25h Näistä kaksi ensimmäistä liittyy siihen että haluan kehittää nopeuttani ja cooper siihen etten ole koskaan 3k rajaa rikkonut. Viimeisin tavoite uttf:n suorittamiseen. Nooa toppuutteli viimeistä tavoitetta todeten: "Katsoin tätä joskus ja muistelisin, että alle 25h on juossu...