Testijuoksu
Ensimmäinen pummi tuli Koskenvuorella kun käännyin noustakseni ylös jollekkin pienelle polulle. Sinänsä tämä oli nopeasti korjattavissa kun vain suuntasi ylöspäin. Savonmäen nousu tuntui loputtomalta. Sitten seuraava mäelle meno oli märkänä. Ajattelin asioiden helpottuvan. Väärämäen viereinen mäki piti mennä niin että jatkan metsäuraa pohjoiseen. No, siellä oli ryteikkö. Homma meni suunnistuksen puolelle. Jossain vaiheessa päätin kun jalka oli ulpannut 20cm märkään että tämä olisi viimeinen suunnistuspätkä. Ensinnäkin ajallisesti suunnistus on hidasta ja tuo lyhyt pätkä vei voimia. Olin varsin riemuissani kavutessani Väärämäelle polkua pienen seikkailun jälkeen.
[Kirjoittamisessa oli tauko] Jahas nukahdin näköjään neljäksi tunniksi suihkun jälkeen kunnes perhe palasi :) Ainakin nyt tiedän että voipi valvomisen jälkeen nukuttaa. En oikeastaan muuta huomattavaa valvomisesta johtuvaa asiaa huomannut. Esim. tarkkaavaisuuteni ei mielestäni huonontunut merkittävästi.
Kangasvuori-Aittovuori-Pupuhuhta meni kaikista ongelmittomimmin, vaikkakin viimeinen mäki meni hieman pitkäksi. Pieni ylimääräinen lenkki tuli tehtyä. Siitä suuntasin Palokkajärven reunalle kuolemankuoppien kautta. Kuolemankuoppien hiekkaharju oli tällä kertaa todella hieno, en ole aikaisemmin mennyt sinne ko. polkua. Huomasin myös kunnon rännin joka laski kuolemankuoppaan. Mietin vain että jos tuonne liukastuu ei ehjänä selviä alas tahi ylös laisinkaan. Heinämäen kohdalla oli ensimmäinen postin auto. Melko aikaisin ovat liikkeellä.
Heinämäen jälkeen menin Tyypälänjärven suuntaan josta yritin ottaa polkua Touruvuorille. Polun alkua en löytänyt aluksi, mutta sitten tihrustin karttaa että tuollahan se on. En ole aikaisemmin käynyt Pikku-Touruvuorella joten sen löytäminen ensiyrittämällä oli lähinnä sattumaa. Sieltä koitin löytää varsinaisen Touruvuoren. Päädyin pienen pyörimisen jälkeen takas Pikku-Touruvuorelle kunnes tajusin että jokuhan on kiivennyt ihan samanlaisilla kengillä tästä aiemmin. Tuli sitten kierreltyä koko luontopolku, mutta Touruvuorelle löysin lopulta. Turvallisuuden takia laskeuduin portaita ja sitten navigoin kuulon perusteella kohti Pappilanvuorta. Viiden maissa alkoi olla jo sen verran liikennettä että autot kuuluivat isolta tieltä. Pappilanvuorella olin sitä mieltä että ne maisemat on Jyväskylän mäistä kaikkein kauneimmat.
Sitten suuntasin Palokan ABC:lle. Muistaakseni ei ollut 24h, mutta en nähnyt milloin se aukeni. Äh, kello oli 5:40 ja se aukeaisi vasta 6:00. Heilutin sisällä olevalle työntekijälle joka tuli avaamaan ja kysyi onko hätä. Kerroin että saisinko ostaa jotain aamupalaksi että voisin jatkaa matkaani. Kuulemma kävi, joten hain karjalanpiirakan munavoilla ja jonkun tuoremehun. 4,70 en normaalioloissa noista olisi maksanut ;) Otin repun pois selästä ja tajusin että eihän mulla hiki ole mutta JTR-paita on likimärkä. Laitoin sen päälle vähän niinkuin tunnelman luojaksi, mutta eipä sitä paljon näkynyt kuoritakin alta. Otin JTR-paidan pois, jonka jälkeen päälleni jäi merinopaita ja tekninen pitkähihainen ja kuoritakki. Kuoritakki oli toiminut tähän asti hyvin. Sen verran tuuli Kanavuori-Savonmäki akselilla ettei kylmä tullut laisinkaan. Jaloissani oli merinovillapöksyt ja trikoot. Laukussani olisi ollut myös kuorihousut, mutta ilmeisesti niitä tarvii vain jos taivaalta tulee ämpärillä vettä.
Laitoin vaimolle ok-viestin ja jatkoin matkaani. Oli matkan inhottavimman asian vuoro eli laittaa reppu takaisin selkään. Kylmähorkka iski välittömästi suunnatessani Mannilanmäelle. Se oli kyllä turhin mäki, koska motivaationi laski mennessäni pikitietä. Lisäksi korkeimmalle mäelle oli ilmeisesti jo rakennettu niin turhautti koko paikka. Käännyin Palokan sittaria kohti josta kävin hakemassa Haukkamäen nousumetrit. Olin siis päättänyt etten enää suunnista, joten Ruokkeentien vieressä oleva mäki jäi keräämättä. Nyt kohti Karhumäkeä josta pitäisi olla helppoa taivalta Laajiksen kautta. No sittenhän siinä kävi niin kuin pelkäsinkin että eksyin loputtomiin latuverkostoihin. Tuli karhuvuoren vertikaalit kerättyä aika moneen kertaan. Jossain vaiheessa otin kännykän taskusta ja navigoin kartalla isoa tietä jota myös rallitieksi kutsutaan kohti laajiksen huippua. Sitten jouduin muuttamaan ajatustani kauneimmasta mäestä. Näkymät Laajiksen laelta olivat satumaiset.
Laskeuduin alas hissiuraa ja koitin kääntää kohti oikeaa laitaa Kypärämäen suuntaan. Jotain polkua löysin sinne. Keskeltä ylös vain. Vastaan tuli toinen lenkkeilijä josta ensin näin koiran silmät heijasteena lamppuni valolle. Siinä kohdin mietin että onpa lampun valo kestänyt koska 8-9 tuntia olin ollut liikenteessä ja olin vielä ensimmäisellä akulla. Vara-akkuja minulla oli mukana 2kpl. Luminen maa ei tarvinnut paljonkaan valotehoa joten säädin valon aika pienelle.
Laajis-kierroksen aikana oli jalkani olleet jo aika tottelemattomia juoksuun, lisäksi huomioin että keli meni märäksi joka teki liikkumisesta yhä vaarallisempaa. Oikeaan jalkaan oli tulossa myös rakko joka ilmoitti aikeistaan pienin kivuin. Vasemman jalan lonkka antoi välillä kiputuntemuksia. Ei mitään sellaista jonka kanssa ei voisi elää, mutta kuitenkin keräsin tämmösiä aistimuksia.
Kypärämäestä kuljin kohti Köhniötä ja Mäyrämäkeä. Olin siinä vaiheessa tehnyt sellaisen plänin että otan tästä 10km, poikkean kotiin, syön ja vaihdan toiset kengät. Juoksu ei millään kulkenut joten voisihan sitä lopettaakkin, huomasin miettiväni. Kilometrejä oli 55 kasassa. Mietin että liian vähän. Luovuttaminen nyt tarkoittaisi surkeaa suoriutumista. Toisaalta keliolosuhteet olivat raskaammat kuin olin olettanut.
Edelläni meni outoa jälkeä. Jonkin ajan kuluttua näin hiihtäjän kiskomassa autonrengasta. Tai hiihtäjäksi ainakin oletin. Kysyin että riittääkö paino vai hyppäänkö renkaanpäälle. Kuulemma riitti. Hiihtäjä tiedusteli olinko pitkälläkin matkalla kun kannoin mukanani karttaa. Sanoin etten tiedä, mutta lähdin kahdentoista aikaan Kanavuoresta. Ohittaminen sai hyvän fiiliksen ja kävely muuttui taas hetkiseksi juoksuksi. Nousin hiihtouraa Kotalampea kohti ja lähdin nousemaan Kotamäkeä. Hanskani olivat ihan märät ja kylmä tuntui käsissä. Ympäristö oli muuttunut muutamassa tunnissa lumisesta loskaisen liukkaaksi. Pari kertaa meinasin liukastella helpolla reitillä. Homma meni vaaralliseksi ympäristön puolesta. Koitin syödä irtokarkkeja ja puista tippui valtavia jää-lumi-hileitä. Käteni olivat hetkessä ihan jäässä. Tein nopeasti päätöksen leikin lopettamisesta. En pystyisi nauttimaan kylmänä liikkumisesta enää. Juoksen/kävelen luonnossa nauttiakseni elämästä, mutta vaatimuksena on toimivat varusteet. Nyt koin jo Kotamäen vaarallisena ja palelin käsistä. Jaloissa märkä lumi ei haittaa koska pumppaava liike pitää jalat lämpimänä. Tulin Ylä-Myllymäen kautta kotia kohti. Jaloissa sattui kova asfaltti. Tarvitsisin ruokaa, joten suuntasin Prismaa kohti jossa joutuisin odottamaan hetken ennen sen aukeamista. Pysäytin siinä kellot ja mittarit. 63.6km 8:39:13 Moving Time, Total 9:49:17, Pace 8:10/km ja vertikaalit 2,151m.
Tavoitevertikaalit jäivät 350m päähän, mutta eipä tuo ahdista. Tämä oli testijuoksu jossa testasin omaa suoriutumistani. Vähän tuo oikean jalan rakko ihmetytti, koska sellaista ei aikaisemmin ole tullut. Toisaalta työkalupakkini on vielä tyhjä rakkojen osalta. Mitä niille pitäisi tehdä matkan aikana? Syödä kipulääkettä jotta niitä ei huomaa? En kattonut juurikaan säätiedotusta joten sade tuli pienenä yllätyksenä. Toisaalta oletin että varusteeni olisivat olleet riittävät, mutta kädet menivät nopeasti kylmäksi kun puista alkoi tippua jäähilettä. Yksin kulkiessa juoksuvaihteen löytäminen oli myös aika-ajoin huomattavan vaikeaa. 50km jälkeen huomasin jokatapauksessa käveleväni melkein koko ajan. Mietin kuinka paljon asiaan vaikutti tylsät asfalttikilometrit - en vain pidä asfaltista, mutta toisaalta alkoivat nousumetritkin tuntua jaloissa. Tässäkin tuli enemmän nousumetrejä kuin aikaisemmin olen suorittanut, itseasiassa enemmän kuin on tulossa karhunkierroksella.
Suihkun jälkeen menin sänkyyn lepäämään. Aluksi jouduin muuttamaan vähän väliä asentoa koska jalkoja särkee tai alkaa vetää suonta. Noin tunnin jälkeen tämä särkyvaihe loppuu, mutta sellaisen olen kropastani huomannut. Huomenna toivottavasti voi käydä kevyellä palauttavalla. Ja sitten taas voi miettiä uusia reittejä, uusia elämyksiä.
Kommentit
Lähetä kommentti