E6 Turku - Huittinen

Tuli tilaisuus ja päätin hyödyntää sen täysmääräisesti. Selkeesti en kuitenkaan täysjärkisesti. Minulla on unelmia toteutettavana ja usein niihin liittyy polkuilua pitkästi. Tämän vuoden uttf hyytyi jalkaongelmiin. Niiden pitäisi olla silleen selätetty ettei haittaa liikkumista joten hyvä syy taas lähteä testaamaan omia rajoja.

Tähtäimessä on Turku-Tampere (oikeasti Ylöjärvi) reittiä 280-300km. Ihan riittävästi siis. Tarkoitus on tehdä juoksuvaellus eli yhden yön olen siskolla Yläneellä ja toisen Aurajärven laavulla. Siitä veljen luo enää satku. Pysyy liikkeessä niin matka etenee.

Neuloin pussukan GoProlle joten pyrin ottamaan silloin tällöin videota matkasta. Akku ei välttämättä pitkälle riitä mutta toivotaan parasta. Tajusin myös että mahdollisimman kevyesti matkaamisessa on myös varjopuoli: luultavasti olen jonkinlainen hajupommi tulomatkalla koska mukaan ei mahdu vaihtovaatteita. Vaimoni oli myös huolehtinut reikäiset sukkani pois mukaan lukien juoksusukkani joten minulla on yhdet sukat koko matkalle. Tästä on selkeästi tulossa seikkailu.

Printtasin 26 karttalehteä pikakartta.fi palvelusta ja piirsin reitin yliviivauskynällä. Koska karttalaukkuni päästää vettä laitoin toisen ja kolmannen päivän kartat muovitaskuihin. Reitillä riittäisi varmasti pähkäiltävää joten tarkoitus olisi hyödyntää maksimaalisesti päivänvaloa. Toivon ehtiväni hämärän aikoihin Yläneelle eli liikkeelle pitää ehtiä mielellään ennen kuutta.

Ensimmäiseksi yöksi sain majapaikan JTR juoksukaverin Askon luota Turusta. Turisimme illan ja lupailin olla herättämättä häntä aamulla.

Ensimmäinen päivä - Ruissalon tienhaara

Aamulla kello piippasi 5:30 jonka jälkeen pomppasin ylös sängystä ja aloitin valmistautumisen. Rutiini vie noin puolisen tuntia: aamukakka, käsienpesu, jalkojen vaselinisointi ja sukat, käsien pesu, muut vaatteet, hammaspesu, elektrolyytit pulloihin ja vettä perään. Sitten kamat kantoon ja liikkeelle.

Vaikka oli pimeää en kaivanut otsalamppua koska Turussa oli katuvalot. Lähdin yliopiston nurkilta kohti Ruissalon liittymää josta saisin kiinni Kuhankuonon retkeilyreitistön. Koitin saada Turunlinnan mukaan kuviin, koska se antaisi kunnon maamerkin, mutta näköyhteyttä haittasi uudisrakennukset ja lohduton pimeys.

Raisiojoen rannassa oli ensimmäinen merkintä ja jokea seurasi yllättävänkin mukava sorapohjainen kevyenliikenteenväylä. Matka alkoi, välillä kevyttä hölkkää ja välillä reipasta kävelyä. Kaikki oli muuten hyvin mutta GoPron kiinnitys hölskyi joka haittasi juoksua. Pidin siis lopun matkaa sitä tuettuna tai kädessä juostessa, kävelyssä ei tuo haitannut. Poistin hölskynnän narukiinnityksellä ennen seuraavaa päivää.

Selkeästi turkulainen kaavoittaja ei tiennyt reitin menevän joen rantaa koska soratie vaihtui jossain kohtiin pikitieksi ja istutuksiksi. Maansiirtokoneet olivat myös työntouhussa kivan sillan jälkeen. Vinkki suunnittelijoille, vältä asfalttia retkeilyreitistöllä. Jos haluaa asfalttia voi mennä kaupunkilomalle.

Kullaan kierros

Aikanaan saavuin padolle jonka jälkeen lähdin Kullaan kierrosta myötäpäivään. Siinä oli pari tylsää kilometria siirtymää, mutta merkkaukset olivat pääosin uusia. Iso tie (Rauma-Turku) meni aika läheltä koska metsään kuului ihan selvästi liikenteen melu joka loppui vasta lähempänä Kullaanvuorta. Jossain vaieessa tuli myös risteyksiä Karevansuon kierrokselle, mutta kieltäydyin tästä mahdollisuudesta.

Kullaanvuori ei ollut näin Jyväskyläläisen silmin kovinkaan korkea, mutta ehkä se paikallisessa mittakaavassa oli vuori. Korkeimman kohdan päällä lepäsi näkötorni johon kiipesin. Reppu selässä (tai oikeastaan kiinni oleva makuualusta) oli hieman hankaluuksia tavoittaa korkein tasanne, mutta ylhäältä oli ihan makeat näkymät. Alas kiivettyäni jatkoin yhdysreitille kohti Rynkkiötä. Ilmeisesti vähän näkötornin pohjoispuolella olisi ollut hiidenkirnu, mutta en huomannut sitä, kuten en myöskään huomannut Karevansuon kierroksen viittaa enää myöhemmin.

Yhdysreitti oli välillä kosteampaa hieman soistunutta talousmetsää, välillä vanhempaa kuusikkoa, jokunen hakkuuaukkokin mahtui toki mukaan. Polkua oli kohtuu helppo seurata, vain yhdellä hakkuuaukolla olin niin pihalla että jouduin kaivelemaan puhelimen taskusta tarkan koordinaatin tarkistamiseksi. Ei reittiä silti ilman kompassia ja karttaa kannata yrittää ellei ole metsä-uberin kanta-asiakas.

Rehtsuo

Rehtsuolle johti tylsähkö metsätie kunnes muuttui poluksi Isovuoren lähellä. Toista kertaa tuli vastaan taulu "Vaarallinen lasku". Ei ollut tälläkään kertaa vaarallinen. Rehtsuon tuoksu oli aivan mahtava jollaista ei enää myöhemmin Kurjenrahkan kansallispuistossa tullut vastaan. Polku meni jännästi pellon ja suon välistä. Luultavasti oli molemmat aiemmin suota.

Jonkun matkaa tein Silvolassa tiesiirtymää. Aurinko paistoi ja laitoin pipon taskuun. Bussipysäkillä oli bajamaja. En ole koskaan vastaavaa nähnyt keskellä peltomaisemaa. Olivat löytäneet ihan maukkaan yhdyspolun kohti Kangenmiekkaa. Polku oli hävinnyt lehtien alle ja ehkä retken pahin nousu tuli tehtyä tuossa mäessä. Tein myös 300m pummin kun erehdyin risteyksessä polusta vaikka se oli periaatteessa ihan riittävän selkeästi merkattu.

Kangenmiekka

Ryystin vähiin käyviä vesiä tullessa Kangenmiekan kierrokselle. Oudosti siihen astinen kallio ja moreenivaltainen maasto oli yhtäkkiä vaihtunut täysin hiekkapohjaiseksi kankaaksi. Vaihtelusta tykkäsin kovasti, mutta ajatukset olivat jo lähestyvällä Käärmelähteellä jossa voisi täyttää leilit. Sitä ennen oli varsin outo näky. Kosteikko oli kaadettu ja maat oli lanattu pois. En tiedä mitä siihen suunniteltiin, mutta en ole vastaavaa ennen nähnyt.

Käärmelähde tuli viimein. Pohja oli ihan harmaa, kuin savinen, eikä lähteestä tihkunut yhtään vettä. Minä käytän vain lähdettä jossa on edes vähäinen virtaus koska muuten ei voi tietää seisooko vesi. Näin ollen suuntasin eteenpäin lähteeltä.

Seuraavaa yhdysreittiä ei oltu merkattu Kangenmiekan kierroksen risteyksestä, mutta polku löytyi helposti. Tiesiirtymä ei ollut pitkä jonka jälkeen saavuin Kurjenrahkan rajalle.

Vajosuon kierros

Minulle ei jäänyt kauheasti mielikuvia Vajosuosta. Kävin näkötornilla, mutta yhtään tipua ei näkynyt tai olivat stealth-moodi päällä. Havainnoin että kansallispuiston raja merkataan valkoisella maalilla tai merkeillä. Sotilasalueen rajat merkataan puolestaan valko-sini-valkoinen maalilla. Vajosuon pätkä ei ollut pitkä josta jatkoin kohti Toivolan kievaria.

Käärmelähde oli nimensä veroinen joten latasin toiveita Toivolan kievariin. Siellä olikin vesiposti seinässä josta täytin leilini. Mukanani oli vain litra juomaa. Kylmällä nestettä ei mene läheskään niin paljon kuin kesällä. Jatkoin kohti Kurjenrahkan suota jossa kansallispuiston raja tuli taas vastaan.

Metsähallitus oli peloissaan pyrkinyt sulkemaan reitin huonojen pitkospuiden vuoksi. Eipä paljon haitannut. Ei tainnut tuolla pätkällä edes kengät kastua. Osa pitkoksista oli jo uudistettu ja vanhat olivat sellaisia puupinnoilla paikoilleen lyötyjä. Uudispitkokset oli tehty nauloilla. Arvatkaa kumpi on vaarallisempi siinä vaiheessa kun pitkoksen ikä lähenee elinkaaren loppua? Voin kertoa että ne törröttävät naulat on hieman vaarallisempia. Esimerkkiä voi käydä katsomassa vaikkapa Palvian luontopolulta jossa sai nauloja varoa.

Tämä polku eteni mukavasti vaihdellen suopitkosten ja metsäsaarekkeiden välillä. Taisi yksi luonnontarkkailupistekkin löytyä. Sitten tuli päivän ensimmäinen ihmettelyn aihe kun pitkosta käppäili vastaantulijoita. Siis ensimmäiset koko päivänä.

Kuhankuonon retkeilyreitistöllä on tietysti itse kuhankuonon kivi. Se toimii rajapyykkinä seitsemän kunnan rajapisteelle (aikaisemmin kahdeksan). Vanhimmat tiedot rajapyykistä ulottuvat vuodelle 1381, joten lienee kivi siellä hetken jo olleen. Paikalla oli myös dronekuvaaja jonka hurina jäi taka-alalle kun lähdin Rantapihaa kohden.

Pukkipalon reitti

Rantapihan ohitin nopeasti jonka jälkeen koitin navigoida pukkipalon reitille. Ilman karttaa olisi ollut vähän pihalla koska reitin kaksi päätä tulivat ihan vierekkäin metsästä ja halusin mennä nimenomaan vastapäivään, mutten kuitenkaan Savojärven kierrokselle. Olin täällä käynyt kesällä joten ongelmia ei syntynyt.

Kaksi valkohäntäpeuraa pomppi karkuun. Siinä on kyllä vekkuli ja kaunis eläin mutta vähän turhan lisääntymiskykyinen. Peuroja on nimittäin paljon. Syövät mm. mun visakoivikon.

En varsinaiselle Pukkipalon reitille mennyt, eikä se muutenkaan ole kuin muutama kilsa, mutta poikkesin Valtanvuorelle joka on ihan komeasti muodostunut kivettymä jossa joutuu vähän kiipeilemäänkin. Vuoren jälkeen täytin pulloni Lakjärven kaivosta ja tajusin että kello oli jo aika paljon.

Pirunkirkon patikka

Lähdin kiirehtimään kohti Pirunkirkon patikkaa sillä halusin aloittaa sen päivänvalossa ja toivottavasti myös lopettaa. Takana oli jotain 66km ja hölkkä lähti vielä 5:30min/km joka aiheutti hieman ihmetystä. Mikäs siinä.

Olin jo aikaisemmin pohtinut tätä siirtymäpätkää. Kyseessä oli puhdas tylsä metsätietä. Ainoa pilke matkalla oli takalevon kirkko eli sellainen kahden kiven muodostama "kirkko". Kohteenani oli kuitenkin pirunkirkon patikka. Mietin pitäisikö ehdottaa paikalliselle kirkkoherralle messun pitämistä tuolla takalevon kirkossa ... joskin matka sinne veisi pirunkirkon patikan kautta. Synnintunnustus takalevossa ja uudet matkaan patikalta?

Siirtymäpätkällä on myös eräs mielenkiintoinen pätkä kun Raasinkorven ampuma-alueen lävitse menee virallinen retkeilyreitti. Sinänsä ei varmaan kovinkaan vaarallista mikäli ammunnat eivät ole käynnissä tai vaikka olisivatkin on suojaavaa kasvustoa runsaasti. Sikäli asia kiinnosti että mietin mikä laki asiasta tuomitsee ja seuraavana päivänä olisi tarkoitus mennä Huovinrinteen kasarmialueelle.

Julkisrauhan rikkominen: Joka oikeudettomasti 1) tunkeutuu taikka menee salaa tai toista harhauttaen virastoon, liikehuoneistoon, toimistoon, tuotantolaitokseen, kokoustilaan taikka muuhun vastaavaan huoneistoon tai rakennukseen tai sellaisen rakennuksen aidatulle piha-alueelle taikka kasarmialueelle tai muulle puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen käytössä olevalle alueelle, jolla liikkuminen on asianomaisen viranomaisen päätöksellä kielletty, taikka 2) kätkeytyy tai jää 1 kohdassa tarkoitettuun paikkaan, on tuomittava julkisrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Julkisrauhan rikkomisena ei kuitenkaan pidetä tekoa, josta on aiheutunut ainoastaan vähäinen haitta.

Soitin Huovinrinteen lupakeskukseen ja selitin asiani. Sain tiedon että kielto koskee aidattua aluetta ja muualla voisi liikkua. En täysin uskonut lupa-asiantuntijaa, mutta ajattelin että se saa riittää "suojakseni" mikäli jokin automaattinen hälytin laukeaisi ja sotapoliisi olisi niskassani.

Raasinkorven ampuma-alue ei näkynyt mitenkään retkeilyreitistölle yhtä "valtion metsä alkaa tästä" -tolppaa lukuunottamatta.

Soikeroisen laavu aloitti pirunkirkon patikan ja olihan se hienoa pätkää heti ensimetreistä lähtien. Laskeva aurinko heijastui poukkoilevien kallioiden pintaan reitin mennessä ylös alas avokallioita. Kyllä nautin. Välillä oli metsäpätkää ja jossain vaiheessa se pirunkirkkokin tuli vastaan. Siitä oli vielä matkaa luolakalliolle jonka jälkeen oli pakko laittaa lamppuun valoa.

Luulin että polku olisi n. 4 tai max 5km ja pimeässä sitä polun loppua vain odotti. Sehän olikin 8km jonka joku oli stravan mukaan mennyt 54 minuutissa kun minulta siihen, yhdellä eksymisellä, meni 1h 46min. Patikoijalle siihen suositellaan varattavan 2,5h. Paikoitellen oli haastaviakin paikkoja eikä avokallioilla reittimerkintöjä aina huomaa.

Päivän lopetus

Jatkoin pimeässä Turun tien varteen. Vielä olisi yhdysreitti kuljettavana. Koitin ottaa kuvan kun puhelimesta loppui akku. Korvien väliin iski ärsytys. Lähdin yhdyspolkua vähän matkaa tai siis se oli muuttunut tieksi ja oli ihan mutavelliä. En lähde pimeässä koittamaan vähemmän kuljettua yhdyspolkua päättelin ja lähdin astelemaan tien reunaa kohti Ylänettä. Jonkun matkaa kuljettuani myös kelloni simahti. Yhteenvetona akku oli vähissä GoProsta sekä vakaimesta, loppu kellosta ja puhelimesta. Äh...

Perillä odotti sauna ja ruoka. Hieno päivä oli paketissa. Kaikkien mokkuloiden lataamiseen vierähti hetki ennen unia.

Toinen matkapäivä - Kirkkopolku

Aamulla kaikki tuntui vielä hyvältä. Jalat eivät tuntuneet pahalta. Aamupuuro ja muut rutiinit hoituivat tottuneesti. Lähdin otsalampulla liikkeelle, vaikka olihan Yläneelläkin muutama katulamppu. Kohteenani oli Pyhän Olavin kirkko josta alkaisi kirkkopolku. Kartastani puuttui kuitenkin osa josta näkisi kirkon ja siihen liittyvät tiet joten aloitin aamun parin kilometrin pummilla. Puhelimesta olisi epätietoisuuden saanut korjatuksi heti, mutta tarkoitus oli pitää puhelinta pois päältä tämä päivä koska siinä ei tahtonut akku kestää edes päivän käyttöä. Sattuuhan näitä. Lisäksi kartalta jäi huomaamatta tie josta olisin voinut tehdä korjausliikkeen.

Kirkkopolun tienhaarassa oli iso ja näyttävä kyltti E6 kaukovaellusreitti sekä joitain kohteita. Olisihan se mukava saada tietää mistä ns. virallinen E6 on ajateltu menevän koska pirkanmaan kartalla on pirkantaipaleen lisäksi joitain merkintöjä aiheesta.

Reitti alkoi pellolle johtavana metsätienä ja jatkui varsin kapeana varvikkopolkuna sähkölinjan ali. Siitä eteenpäin polkua oli helppo seurata. Taisi pellolla näkyä pomppiva peurakin. Vastaan tuli myös pirunpelto, tai sellaiseksi sitä kutsuttiin, mutta olen nähnyt runsaampi kivisiä ja pyöreämpi kivisiä peltoja aiemmin.

Polku laskeutui suon reunalle jossa odotti melko jännä ylityskohta. 3-4m syvä oja jolla läheiset suot olivat kuivatettu. Siitä ei olisi päässyt hyppäämällä yli. Laittoi miettimään myös omatoimiretkiä suoalueille mikäli kuivatusojia tulisi vastaan. Näistä ei pääsisi kahlaamalla yli. Tässä kohtaa retkeilijää palveli toki kaksikin näppärää siltaa.

Suosaarekkeeseen oli rakennettu ihan komia laavu jossa varmasti eväs maistui. Laavulta ei ollut enää pitkä matka parkkipaikalle. Vastaan tuli vielä toinen jännä ylityskohta, ei siksi että oja olisi ollut syvä, vaan siksi että silta heilui leveyssuunnassa alla. Luulen että tässä oli reitin päätöspiste vaikka ymmärrykseni mukaan reitti vielä jatkuisi haarautuen Tourulaan ja Keihäskoskelle. Näitä kyläläisiähän kirkkopolku oli palvellut. Lähdin luottavaisesti peltotietä eteenpäin. Maajussi tai Maajuulia oli kyntänyt seuraavan peltotiepätkän joten pompin pellonreunaa pitkin kohti metsärajasta pilkottavaa metsäuraa.

Metsäuran vieressä oli erityisen hieno mökki ja mielenkiintoni heräsi. Portaankorvan kota! Lämmitettävä, oikein upea ja paksuista hirsistä tehty yöpymis tai eväspaikka. Kannattaa käydä vaikka muuten vain katsomassa. Kodan jälkeen saavuin pellon reunaan josta lähti polku kompassin mukaan oikeaan suuntaan joten seurasin sitä. Jossain vaiheessa polkuja tuli paljon enemmän ja eksyin väärälle, mutta ehkä sittenkin paremmalle polulle nimittäin se oli oikein näyttävä. Tulin tielle n. 200m aiemmin kuin piti. Se oli negatiivinen pummi.

Pyhän Henrikin tie

Ennen Pyhän Henrikin tietä oli aika pitkä tiesiirtymä. Tässä vaiheessa jalat kuitenkin tottelivat, vaikka vauhti olikin eilistä maltillisempaa. Pieni metsätiepätkä löytyi vielä ennen Pyhän Henrikin tietä. Ura tuli niin lähelle jonkun hevostilallisen kotia että pieni metsäkierto on varmasti paikallaan. Jäljistä päätellen peurat olivat olleet ahkeria polunrakentajia joten kierto onnistuisi melko helposti.

Vanhaa turun tietä kuljettiin vielä jonkin matkaa kunnes vastaan tuli Kristellinportti. Joku oli onnistunut kuvaamaan maastosta myös neuvonpitokivet, itse en niitä muistanut/löytänyt. Paikalla oli kuitenkin iso portti ja sen jälkeen tie muuttui mukavaksi poluksi aina lähelle Pyhä-Jokea asti. Joen jälkeen olisi pitänyt mennä harjureitille, mutta harjureitistäkin löytyy virallinen ja epävirallinen osuus. En löytänyt tuota epävirallista pätkää jonka vuoksi valitsin Pyhän Henrikin tien joka oli tylsää aslfalttia.

Huovinrinteellä kävin piispanmunkeilla eli berliininmunkit vetämässä pepsin kera. Onneksi lupa-asioita hoitava oli ohjeistanut muuttuneista käytänteistä ja olin varannut ajokortin mukaani joka piti esittää sotilaskotiin mentäessä.

Paussin jälkeen pääsin takaisin harju-osuudelle. Tuota hietikkoa on kaivettu jo monen monta kuutiota eri tarpeisiin.

Hympkorennon metsäjärvi

Hympkorennon patikka oli rakennettu Metsäjärven ympärille. Järvi oli reunoilta soinen. Mietin miksei järven vesi humahda hietikon lävitse pohjaveteen, mutta ilmeisesti järvi ei ollut enää geologisesti hiekkaharjun päällä vaan sen vieressä olevalla suolla. Paikka oli ihan mukava ja kepeä välipatikka. Laavu oli hyvin varusteltu ja siinä oli hiekkaranta - ehkä. Vähän matkaa laavulta löytyi myös varaustupa tai näin annoin itseni ymmärtää. Kuvista päätellen hieno mesta sekin.

Suuntasin kohti vankilaa. Reittiä oli joku merkannut sinisillä täplillä. En usko että kyseessä on mikään virallinen merkkaus. Muutama kapeampikin polku alueella meni jota kaihoisasti katselin. Peurat ja pyöräilijät näistä monesti reittejä tekevät.

Vankilaa lähestyessä aloin tuntea korvien välissä paineen tunnetta päkiästä. Ei varsinaista kipua mutta jotenkin vähän sellaista outoa jota en halunnut kipuun asti päästää. Jotenkin hiekkapohjan pehmeys oli tämän aktivoinut koska kovalla alustalla ajatus hälveni. Olin siihen saakka kuitenkin ollut hidas liikkumaan. Menin lähinnä kävellen, eikä eilisen kaltaista 5:30 vauhtia päässyt lähellekkään, hyvä kun edes 7:00 min/km joillain poluilla kulki. En millään ehtisi Keikyän riippusillalle valoisaan aikaan joten lyhyen pohtimisen jälkeen tein keskeyttämispäätöksen joka tarkoittaisi vielä n. 20km Huittisiin.

Saisin puolet retkestä tehtyä, uutta matkaennätystä ei tulisi saavutettua. Ei harmittanut koska oikean polven sisäsyrjä kipuili. Tavoittelen liikuntaa nautinnon kautta ja särkyjen kanssa liikkuminen ei varsinaisesti ole nautinnollista. Toki pienet säryt ovat asioita joihin ultratessa pitää vain tottua. En kuitenkaan kokenut että pimeässä liikkumisessa olisi mitään niin hohdokasta että haluaisin jatkaa. Toista se on kesällä kun pimeää on vain muutama tunti. Vielä jää siis selvitettäväksi mikä on sopiva päivämatka useamman päivän vaelluksissa. Entinen veikkaus n. 80km päivässä lyhentäisin alustavasti 55km +-5km. Mistä löytyisi seuraavat testipäivät jotta voisi käytännössä kokeilla sopivaa matkaa? Luultavasti n. 10-12h on sopiva liikkumisaika jotta kroppa saa myös lepoa eikä jää ylirasitustilaa.

Satakunnan vankilan jälkeen alkoi pitkät ja suorat tieosuudet Huittista kohti. Uskomattoman tylsää pätkää. Huittisten ja Köyliön välissä oli myös pieni suunnistuspätkä. Tässä vaiheessa huomasin harmikseni että olin tiputtanut toisen hanskani. Ärsytti koska yleensä olen tavaroista tarkka ja Salomonin repun huono puoli oli juurikin sivutaskut joissa ei ollut vetoketjua. Pitää ommella seuraavaa reissua varten. Kävin peruuttamassa suunnistuspätkän jos hanska löytyisi - turhaan. Toista mielenkiintoisempaa reittivaihtoehtoa pohtiessa tuli vastaan Rahgamo Resort. Oi kunpa reititykset olisivat helpompia ja voisi välttyä kokonaan tiesiirtymiltä.

Mommolan koski

Viimein pääsin lähemmäs Huittista. Lyhyt polkupätkä aukeni edessä ja laitoin hölkäksi. Tämä sujui kunnes polku loppui. Koitin hartaudella etsiä sitä mutta ei löytynyt edes toisesta päästä. Jatkoin Mommolan koskelle. Kyllä kosket useimmiten ovat aika puhuttelevia. Siinä kuulee voiman joka vedessä pauhaa. Kaverini osti vanhan saha-tilan jossa on myös pato-oikeus. Padon kohdalla vettä on vain puolisen metriä mutta muutama sata metriä aiemmin on jyrkempi mutka joenuomassa ja siinä syvyyttä on 6-8m. Mommolan koski syntyi 1800-luvun puolivälissä maanvyörymän seurauksena. Joki syö mutkansa jolloin toinen joenuoma tyrehtyi ja kaikki vesi kulki Mommolan kosken uomaa. Kartassa oli merkattu alueen kiertävän polku mutta en löytänyt sitä.

Toisen päivän päätös

Kävelin koskelta linja-autoasemalle. Siinä kun pysähtyi niin polvessa huomasi päätöksen lopettamisesta olleen hyvä. Kävin hakemassa kebabin ja jäin odottamaan linja-autoa. Hieman myös kantapäätä hiersi. Pieniä vaivoja.

Yhteenveto

Reitti Turusta Huittisiin on pääosin helppoa seurattavaa merkinnöiltään ja helppoa kuljettavaa maastoltaan. Kesäaikaan vesi saattaa loppua, joten veden saamiseksi saattaa joutua tekemään ekstraa tai kantamaan enemmän mukana. Matkaa tuli yhteensä reilut 150km jonka pystyy kesällä menemään yhdelläkin reissulla. Ei harmittanut vaikka reissu jäi puoliväliin, ehtii sitä nautiskella myöhemminkin.

Strava

Karttasivut
  • Turku-Yläne
    • http://pikakartta.fi/kartta.php?E=236250&N=6713100&leveys=210&korkeus=297&mittakaava=25000
    • http://pikakartta.fi/kartta.php?E=236200&N=6719550&leveys=210&korkeus=297&mittakaava=25000
    • http://pikakartta.fi/kartta.php?E=238400&N=6726600&leveys=210&korkeus=297&mittakaava=25000
    • http://pikakartta.fi/kartta.php?E=243100&N=6732050&leveys=297&korkeus=210&mittakaava=25000
    • http://pikakartta.fi/kartta.php?E=247750&N=6737300&leveys=210&korkeus=297&mittakaava=25000
    • http://pikakartta.fi/kartta.php?E=248000&N=6741800&leveys=297&korkeus=210&mittakaava=25000
    • http://pikakartta.fi/kartta.php?E=246150&N=6746900&leveys=210&korkeus=297&mittakaava=25000
    • http://pikakartta.fi/kartta.php?E=249500&N=6753250&leveys=210&korkeus=297&mittakaava=25000
  • Yläne-Huittinen
    • http://pikakartta.fi/kartta.php?E=253430&N=6761830&leveys=210&korkeus=297&mittakaava=25000
    • http://pikakartta.fi/kartta.php?E=253430&N=6768570&leveys=210&korkeus=297&mittakaava=25000
    • http://pikakartta.fi/kartta.php?E=252850&N=6774250&leveys=210&korkeus=297&mittakaava=25000
    • http://pikakartta.fi/kartta.php?E=255400&N=6781050&leveys=210&korkeus=297&mittakaava=25000
    • http://pikakartta.fi/kartta.php?E=260650&N=6786350&leveys=297&korkeus=210&mittakaava=25000
    • http://pikakartta.fi/kartta.php?E=267250&N=6788900&leveys=297&korkeus=210&mittakaava=25000
Linkit

Kommentit

  1. Onni Vähäaho11. lokakuuta 2019 klo 20.39

    Hyvä reissu, Matti! Usein näistä tulee oppia, joka on reissujen suola jälkikäteen. Itse ja luonnon tutkiskelu liikkuen on kivaa. 🌞

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keski-Suomen maakuntaura

Kuva
Löysin sattumalta omilla retkilläni pitkän pätkän hyvin merkittyä maakuntauraa . En muista olinko silloin jo lukenut kaikki Upen sepustukset maakuntauraan suuntautuneilta retkiltä , mutta jokatapauksessa kiinnostuin aiheesta merkittävästi. Tommi kertoi yhden reitin menevän Ladunmajalta Muuramen kautta Korpilahdelle, josta reitti jatkaa Hangasjärvelle, sekä toinen Muuramesta Hangasjärvelle. Tällaisia merkintöjä hän oli löytänyt maastosta. Niin kivasti kuin Upe on tarinoita valottanutkin tällainen digivanhus tarvitsee hyvän gpx-jäljen. Koska olin löytänyt tuon Muurameem menevän pätkän halusin ensin mennä sen. Paras arvaus reitin alkupätkästä oli Tommilla Kesäyön unelmasta vuodelta 2014 . Muuramesta eteenpäin löysin jälki.fi palvelusta jonkun seikkailijan pyöräjäljen , sekä Korpilahti-Surkee reitin . Näihin reitteihin ei siis ilmeisesti ollut mitään virallisia karttoja joten reittien polut ovat perimätiedon ja maastohavaintojen varassa. Tommilta löytyi virallisista kartoista skannaukset...
Lue lisää

E6 kaukovaellusreitti

Kuva
Minua kiinnostaa nämä vähän pidemmät polut. Lähinnä siksi että niissä pääsee haastamaan itsensä, on luonnon kanssa ja on olemassa epävarmuustekijöitä. Ei mua kiinnosta juosta maratonia talon ympäri kuten joku sankari oli tehnyt. Toinen kierros mielellään jo eri suuntaan vähintään. Tietysti on mukava mennä uusiin paikkoihin tutustumaan. Jyväskylän lähistöltä on vielä monta pitkistä kokematta, mutta silti suunnittelen jo ultramatkoja läheisille pitkille reiteille. Ehkä kunniahimoisin reitti on E6 kaukovaellusreitti joka alkaa Kilpisjärveltä ja loppuu Suomen Turkuun. Mikäs olisi sen parempaa kuin mennä pitkää siivua ja nauttia luonnon annista. No tässä on mutkia matkassa. E6 on suunnitelma joka ei koskaan toteutunut. Vai toteutuuko? Suunnitelma on tässä kuvassa Toteutus on tarua ihmeellisempää ja löytyy tästä kuvasta : Toteuma tällaisenaan ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Esimerkiksi tiedän että Pirkan taival on osa E6 polkua, mutta sitä ei ole merkattu openstreetmap:iin. No mitkä o...
Lue lisää

Ilomantsi-Taitajan taival-Petkeljärvi-Bogostan kierros-Susitaival-Patvinsuo-Karhunpolku-Ruuna -> Otrosjoki-Petranpolku-Junkerin luonnonsuojelualue-Uuronrotko 26-30.5.2023 4d, 250km

Kuva
250km juoksuvaellus Ilomantsi-Uuronrotko Nuts300 on heinäkuun alussa ja halusin lähteä testireissulle johonkin, jossa voisin kunnolla testata itseäni. Halusin toteuttaa unelmani juoksuvaelluksesta ja valitsin pitkän kohteen Susitaival + Karhunpolku. Tarkoitus oli tehdä 4 x 80km treeni ja ensimmäinen juoksuvaellukseni. Nukkuisin kahdessa autiotuvassa ja yhdessä kodassa. Mukanani olisi lähinnä turvavarustus, nukkumiskamppeet, gopro+vakain, energiaa ja litra juomaa. Energiana oli 2,5kg irtokarkkia, 4x300g lidlin karkkipussi, 2x170g sipsejä, 2x440g mysliä iltapalaksi. Olin tehnyt reissua varten matkasuunnitelman . Tarkoitus oli Torstaina matkata Joensuuhun kollegan luo yöksi ja aamulla matkata bussilla Ilomantsiin. Tiedoksi muille, vaikka Ilomantsiin menee rata, matkustajaliikenne sinne loppui vuosia sitten. Bussi haki koululaisia pieniä muhkuraisia hiekkateitä ja minä ihmettelin möykkyjä sekä mutkia. Melkoinen matka. 1. päivä 86km Ilomantsi - Jorhon autiotupa Ilomantsista matka alko...
Lue lisää