Ilomantsi-Taitajan taival-Petkeljärvi-Bogostan kierros-Susitaival-Patvinsuo-Karhunpolku-Ruuna -> Otrosjoki-Petranpolku-Junkerin luonnonsuojelualue-Uuronrotko 26-30.5.2023 4d, 250km

250km juoksuvaellus Ilomantsi-Uuronrotko

Nuts300 on heinäkuun alussa ja halusin lähteä testireissulle johonkin, jossa voisin kunnolla testata itseäni. Halusin toteuttaa unelmani juoksuvaelluksesta ja valitsin pitkän kohteen Susitaival + Karhunpolku. Tarkoitus oli tehdä 4 x 80km treeni ja ensimmäinen juoksuvaellukseni. Nukkuisin kahdessa autiotuvassa ja yhdessä kodassa. Mukanani olisi lähinnä turvavarustus, nukkumiskamppeet, gopro+vakain, energiaa ja litra juomaa. Energiana oli 2,5kg irtokarkkia, 4x300g lidlin karkkipussi, 2x170g sipsejä, 2x440g mysliä iltapalaksi.

Olin tehnyt reissua varten matkasuunnitelman. Tarkoitus oli Torstaina matkata Joensuuhun kollegan luo yöksi ja aamulla matkata bussilla Ilomantsiin. Tiedoksi muille, vaikka Ilomantsiin menee rata, matkustajaliikenne sinne loppui vuosia sitten. Bussi haki koululaisia pieniä muhkuraisia hiekkateitä ja minä ihmettelin möykkyjä sekä mutkia. Melkoinen matka.

1. päivä 86km Ilomantsi - Jorhon autiotupa

Ilomantsista matka alkoi. Laitoin kelloon hälyn 30 minuutin välein energiaa varten, sykesensori päälle ja latasin navigaatiota varten reitin "susi1". Taitajan taival alkoi koulun takaa mennen vähän matkaa latupohjana ja kääntyen pian polulle. Metsä oli pääasiassa hienoa, yksi hakkuuaukko, yksi iso hiekkakuoppa, mutta näiden jälkeen alkoi aivan 5/5 tasoinen järvi- ja särkkäreitti, jota jatkui oikeastaan Petkeljärven kansallispuiston läpi. Petkeljärvellä vastaan tuli sahalaita-Santeri. Se olikin lintujen lisäksi ainoa eläin jonka jänisten lisäksi tapasin.

Petkeljärven jälkeen lähdin Bogostan kierrokselle ja reitti ikävöityi huomattavasti. Pikitietä, soratietä, en tykännyt. Onneksi tuli pari pätkää myös polkua. Bogostan kierros oli selvästi vain yhdysreitti. Möhköllä tapasin ensimmäisiä ihmisiä. Ensin vanhemman pariskunnan ja jonkinlainen ryhmä (koululaisia?) tuli vastaan Mantan lähellä, jossa kävin lataamassa kameran akkuja ja toki syömässä. Mainitsemisen arvoinen asia: oli aivan älyttömän hyvää lakkalimua. En ole koskaan tiennyt sellaisen olemassaolosta edes.

Yleensä nopeuteni polkupitkiksellä on 6h/40km, mutta yli 10kg reppu painoi siinä määrin että hölkkä oli varsin matala askeleista ja pääosin kävelin reippaasti. Kuuden tunnin kohdalla olin noin 5km jäljessä, enkä viipynyt tauolla paljon ylimääräistä.

Möhkön jälkeen alkoi Susitaival. Mitään isompia portteja tai kylttejä ei näkynyt ja alku olikin tavallista metsätietä. Paikoitellen polku oli mukavempaa, mutta alun kaltaiseen loistoon ei Susitaival yltänyt kuin sieltä täältä. Päivän polut olivat kuitenkin nopeatempoisia baanoja ja sen suhteen olin otaksunut oikein. Kevyemmällä repulla matka olisi mennyt 12-13h. Kulunut aika 14:28 alkoi illasta tuntua. Minulla ei ollut mukana otsalamppua, joten pimeää en kaivannut kaverikseni ennen autiotuvalle pääsyä. Pari tuntia ennen loppua tuli sen verran vettä, että jouduin laittamaan kuoritakin päälle.

Iltapäivä oli jo pitkällä kun metsien rajalle tehtyä polkua etenin. Kuului kova murina oikealta joka tuntui ihan fyysisesti ja hetken olin ihan varma että se on karhu. Luonnollisesti lisäsin vauhtia ja pälyilin hieman sivulle. Kuitenkin jonkun ajan päästä tuntui taas kova murina. Siinä vaiheessa olin siirtynyt alkuperäisestä pisteestä niin kauas ettei loogisesti voinut olla kyse enää samasta karhusta. Vielä kerran kuului murahdus ja silloin paikallistin äänen kuuluvan vatsastani, jossa tiukka vyö aiheutti esteen suoliston normaalille toiminnalle. Vyön löysäys hävitti karhun.

Viimein pääsin Jorhon autiotuvalle. Aurinko oli jo painumassa levolle. Vaatteet kuivumaan, pussillinen mysliä napaan vadelmakiisselin kanssa ja päälle kuivaa ja lämmintä. Autiotupa oli hyvin varusteltu. Heitin makuupussin lakanaksi patjan päälle, laskin pääni tyynylle ja vedin viltin päälleni. Linnut herättivät kolmelta yöllä. Kävin pissalla ja tungin korvatulpat korviini, sekä jatkoin unia. Reitti stravassa

2. päivä 82km Jorhon autiotupa - Pitkäjärven autiotupa

Aamuaskareissa meni tunnin verran, vaikka en edes syönyt. Asiat piti vain tehdä tietyssä järjestyksessä ja käymälää kannatti hyödyntää. Esim. vasta viimeiseksi pystyi riisumaan untsikan, koska aamulla on niin viileä, mutta liikkeessä lämpö riittää ilman untsikkaa. Vedin ohuen teknisen pitkähihaisen päälle ennen JTR t-paitaa ja shortseja. Aamulla kengät kastuisivat aamukasteesta, mutta sille ei voi mitään. Sukkiin sujautin blister-shieldit, pakkasin repun ja ulkoa hain kaivosta vesitäydennykset. Elektrolyyttitabletit juomapulloihin. Valitsin kellosta navigaation reitille "susi2" ja uusi seikkailu sai alkaa.

Heti alussa oli vastassa kaksi lauttaa. Toinen oli niin lyhyt väli, että helpommalla pääsisi jos siihen rakentaisi sillan. Sitten alkoi matka kohti Luttijokea. Aluksi avohakkuu särkällä. Periaatteessa särkkä oli jo taimettunut kuivahtaneilla taimilla, mutta kannoista näki, että tähän oli mennyt pieni ikuisuus. Ts. ei hakkuussa ollut välttämättä mitään järkeä, vaan olisi kannattanut jättää siemenpuut tms.

Luttijoen ylitys tapahtui lautalla. Siitä Patvinsuolle oli märempi pätkä. Laskeskelin että minulla on 300g lidlin karkkipussi liikaa repussa/päivä, joten halusin luopua kahdesta. Olisin voinut jättää autiotupaan, mutta niihin ei oikeastaan kannata jättää mitään. Päätin antaa ensimmäiselle retkeilijälle joka tulisi vastaan. Patvinsuolla ensin tuli vastaan miesryhmä ison sakemannin kanssa, joten heiltä jäi karkit saamatta, kun koira haukkui niin paljon. Olivat lisäksi tehneet avotulen tulipaikalle ja mielestäni oli varoitus päällä, mutta alueista en ollut ihan varma.

Tämän jälkeen tuli kaksi reippaan näköistä nuorta vastaan. Kysyin voisivatko vähän jeesiä ja myöntävän vastauksen jälkeen selitin, että olen kevytretkeilijä ja minulla on liikaa ruokaa mukana, että voitteko ottaa kaksi karkkipussia? Pienellä hymynkareella pojat vastasivat että kyllä käy. Irroitin repun, kaivoin avaamattomat karkkipussit ja heitin pojille. Kiitettiin puolin ja toisin ja jatkettiin suuntiimme.

Toisena päivänä tarkoitus oli ladata akkuja Patvinsuon infossa. Myöhästyin kuitenkin tunnin tai puolisen tuntia sulkemisajasta. Vuokratuvan seinässä oli pistorasia ja kysyin haittaako jos latailen tässä. Kuulemma kävi vuokralaisille, mutta ei siihen rasiaan sähköä tullut. Meni hiukan fiilis, mutta jatkettava oli eteenpäin, sai sieltä sentään kaivovettä. Kohti Karhunpolun erkanemista siis.

Tein jalkahuollon Karhunpolulle lähdettyäni ja tuntui sellainen pieni puristus vasemmassa jalassa, mutta en kiinnittänyt siihen juurikaan huomiota. Illan päätteeksi alkoi kuitenkin vasemman säären-nilkan alue tulla kipeäksi. Löysäsin kenkää, mutta vaiva ei helpottanut. Äh, nytkö jo kroppa laittaa stopin mietin. Koska jalassa ei varsinaista kipua kuitenkaan ollut kuin ääriasennoissa jatkoin turvallisin mielin. Näin jälkikäteen luulen että kipeytyminen johtui nimenomaan liian kireistä nauhoista noin 15-20km pätkällä. Seuraus oli parin päivän kipu nilkan ääriasennoissa.

Viimeinen 5km Pitkäjärven autiotuvalle oli aika paljon kelloon katsomista, että jokohan se sieltä tulisi vastaan. Viimein se tuli ja pääsi lepäämään. Löytyi patja ja tyyny, mutta ei vilttiä. Rutiinit alkoivat olemaan kunnossa. Vaatteet kuivumaan, lämmintä kuivaa päälle, veden haku, iltamyslit mahaan, hetken kylmähorkka, hammaspesu ja unille. Venyttelin kipeää nilkkaa yöllä eri asennoissa. Strava reitti

3. päivä 35km Pitkäjärven autiotupa - Ruunan retkeilykeskus, Otrosjoen autiotupa

Kolmannen päivän aamu sarasti. Kirjoitin huussissa eilisen strava-päivityksen ja valitin Tommille nilkasta. Puhelimelle ei Salomon 30 peak repussa ole tilaa etutaskuissa, joten kuvattua tulee vähän paitsi goprolla, jota kannan kädessä. Aloin pohtia työkaverin sanoja, että hänen eläkkeellä olevat vanhempansa voivat auttaa Lieksassa jos tulee jotain. Ensimmäisellä laavulla laitoinkin Merville viestiä, että löytyisikö mahdollisesti kyytiä Ruunalta Karhunpolun pohjoisosaan jollekkin autiotuvalle. Syyt olivat yksinkertaisesti seuraavat. Vaikka kyseessä oli 4x80 treeni, oli kyseessä myös lomamatka ja lomamatkalla kuuluu ottaa rennosti. Olin laskenut että ehtisin n. 12h päivän reitin, mutta kumpikin edeltävä päivä oli mennyt käytännössä kelloa ja illan pimeyttä vasten lähes 15h. Se alkoi tuntua epämukavalta pääkopassa eikä lomalta, halusin lepoa. Toinen asia oli kipeä nilkka, vaikkei se juuri tuntunutkaan, mutta oli epäselvää miten se reagoisi 15h retkeen, josta tulisi mahdollisesti pitkä palautuminen. En halunnut pitkää palautumista, joten lepopäivä tuntui kutsuvalta. Kolmas seikka oli mukavuudenhalu, sillä autiotuvat olivat kivoja sijoja. Kolmas yö oli suunniteltu matkan puolesta kodalle, jossa ei välttämättä olisi hyvä nukkua ja hieman kylmempi. On vähän eri nukahtaa 240km jälkeen kylmään kotaan ahtaaseen makuupussiin, kuin autiotuvan patjalle. Käytännössä pari ekaa tuntia on lonkassa sellaista hermokipua ja joutuu vaihtamaan asentoa. Ns. jalat pelaa tetristä. Makuupussissa ei toista jalkaa saa suoraksi ja toista koukkuun, jollaisessa asennossa tykkään nukahtaa.

Mervipä laittoi viestin, että hän voi lähteä tulemaan. Mitä, mitä? Ei mun takia Joensuusta kannata ajaa paria tuntia. Hän käy Kolilla treenaan tai jotain. Nää lieksalaiset on vaan jotenkin sellaisia, ettei minulta löydy niin isoa hattua että voisin nostaa hattua kunnioituksesta heidän vieraanvaraisuudelleen. Kiitos Mervi!

Siispä kohti Ruunaa. Varovaisesti mittasin matkaa olevan jäljellä 20km, joka tuntui luontevalta. Alkumatkasta tuntui oikeassa pakarassa hieman matkan rasitus, sekä niskat olivat jumissa. Päätä kääntäessä oikealle, tuli selviä hermokipuja niskasta. Tämä oli odotettavissa, mutta ei se silti kivalta tuntunut. Odotin enemmän jalkojen väsymistä, kuin niskojen.

Sitten aivan yllättäen tulin kohtaan jota ei näy kartassa ja josta olen nähnyt vain kuvia - salpalinja! Aivan uskomattoman vaikuttava näky keskellä metsää. Näin Putinin agression keskellä tuli pienet kylmät väreet. Sitä piti elää 42 vuotiaaksi nähdäkseen salpalinjan ja olihan se puhutteleva ilmestys.

Polku meni mäntykangasmetsässä Ruunaa-järven viertä 10km ja se tuntui ikuisuudelta. Viimein polku kääntyi kohti koskea, jonka yli meni riippusilta. Siitä oli kyltti 5.5km retkeilykeskukseen. Oikoreitillä saisi pari kilsaa pois, joten valitsin sen, koska pelkäsin että myöhästyisin lounaalta. Retkeilykeskuksella söin hyvillä mielin nakkikeittoa. Kyllä upposi. Jonkin ajan päästä paikalle tuli myös Mervi ja teimme suunnitelman viedä minut Otrosjoen kämpälle.

Kävelin viimeisen kilsan kämpälle. Tarkastin paikat ja rannassa oli sauna. Hakkasin muutamat puut pieniksi ja sytytin saunanpesän ekalla tikulla. Tuohea kun sattui olemaan koivun ympärillä. Odottaessani saunan lämpenemistä kirjoitin facebook-päivityksen. Saunoin pari tuntia miedossa löylyssä eikä ollut kiire mihinkään. Peseydyin huolella, puin kuivaa päälle ja menin iltatoimiin. Tällä kertaa saisin vähän pidemmät unet, eikä haitannut yhtään. Strava

4. päivä 50km Otrosjoen autiotupa - Uuronrotko

Viimeisen päivän etappi oli lyhentynyt 25km, mutta oli edelleen sopiva treenitarkoitukseensa. Riittävän pitkä, jotta huomaisin isot ongelmat; riittävän lyhyt, jotta minulla ei menisi pitkälle iltaan. Olin sopinut juoksututtuni Akin poimivan minut kyytiin 75 tieltä ja hän juoksikin minua vastaan. Sitä ennen oli kuitenkin paljon nähtävää.

Aamu alkoi luxushuussista joka oli suunniteltu jättiläisille. Siinä roikkui jalat näin 185cm pitkäjalkaisellakin ilmassa.

Lyhyehkön polun jälkeen oli pikitielle lähinnä metsätiesiirtymä ja Karhunpolku minun osaltani loppui siihen. Iso osa jäi vielä näkemättä ja kokematta.

Kello näytti metsään eikä mitään polkua näkynyt. 200km polun jälkeen vaihtoehto vaikutti vieraalta ja hitaalta. Lähdin naureskellen metsään. Alussa oli pari hakkuuaukeaa ja sitten polku selkeytyi. Ei ollut mitään ongelmaa seurata merkkejä. Petran polun ylläpito on ilmeisesti jo lopetettu ja tuliko siitä hieman kielletyn hedelmän makua vai mistä johtui että jopas se oli mielenkiintoinen ja seikkailullinen. Aivan mahtava oli polkunuuskia reittiä. Jongunjoen vierus oli aivan mahtavaa metsää. Pari puuta oli poikkiteloin, mutta se ei matkantekoa valtavasti haitannut. Nautin.

Tulin hiidenportille ja olihan se vaikuttava koski. Vaikeustaso koskenlaskuun kuulemma 3-4 vesimäärästä riippuen. Siihen oli rakennettu myös silta, mutta en tiedä meneekö polku mihinkään. Parin kilometrin päässä oli ehkä seikkailun vaarallisin kohta kun Jongunjoen yli meni erikoinen silta. Se oli sinänsä vankkatekoinen, mutta puisena äärimmäisen liukas. Yksin liikkuessa turvallisuus kulkee etunenässä, eikä tässäkään mitään probleemaa tullut.

Lähdin kohti seuraavaa hiidenporttia eli nykyistä Jonkerinsalon luonnonsuojelualeatta. Sekin oli komia rotkovajoama ja sainkin dramaattisen kuvan sopivalta kielekkeeltä.

Jonkerinsalon jälkeen oli 10km tiesiirtymä, joka vaan piti hoitaa pois alta. Ei ehkä kivin, mutta näitä on jo oppinut ajattelemaan "helpot pois" mentaliteetilla.

Tetrijärvelle saavuin varaustuvan pihaan. Siellä oli vanhempi pariskunta siivoamassa kämppää ja antoi luvan paistaa makkarat, jos haluaisin. En viitsinyt sanoa että mukanani on lähinnä irtokarkkia. Varaustuvan vieressä oli kaivo josta täytin pulloni. Jatkoin pitkospuille ja kohta tajusin että nyt oli löytynyt todellinen helmi. Vanhaa metsää ja harjua, vettä, suota. Ei merkkiäkään mistään metsätöistä. Rakastin tuota tunnetta ja atmosfääriä. Pieni palanen ehtaa luontoa ja minä olen ihan fiiliksissä. Juoksin eteenpäin ja vaan nautin, kipu olkapäissäkin hölläsi. Välillä kuvailin. Ilmeisesti kuvailin siinä määrin paljon, että jouduin pysähtymään Mujejärven laavulle lataamaan gopron akkua, jotta saan Uuronrotkonkin kuvattua.

Aki tuli vastaan ennen Tammikämppää. Puhuimme juoksemisesta ja luonnosta, metsän"hoidosta" ja ongelmista. En enää huomioinut ympäröivää luontoa niin tarkasti, kun keskustelimme melko samoin ajatuksin luontoliikkumisen tilasta. Olipas kiva kohtaaminen. Tuli sellainen olo, että Akin kannsa olisi mukava tehdä pidempi juoksu tai juoksuvaellus vielä joskus.

Uuronrotkosta ei löytynyt niin selkeää kuvauksellista paikkaa. Koitin ottaa videota sieltä täältä. Oikeastaan paremmin jäi mieleen Uuronrotkoa aikaisemmat metsät, vaikkei noissakaan mitään vikaa ollut. Kerroin myös paikallisista innovaatioista, koska ennen Tammikämppää oli pitkospuihin integroitu kenkienpesupaikka. Toinen innovaatio oli pitkospuut, joissa oli nilkanvenytin lisäpalveluna koska pitkos pyöri nilkan alla sen verran paljon.

Autolle päästyämme, heitin repun autoon ja säntäsin viimiset 500m aika kovaan juoksuun. Pitihän sitä 75 tielle asti päästä ja loppuun vetään vähän juoksua lisää.

Kävimme syömässä Kuhmon pizzeriassa. Otin paikallisen erikoisuuden jonka nimeä en enää muista, mutta se oli melkein sama kuin rullakebab aurajuustolla. Syötyämme Aki heitti minut matkustajakoti Kieppiin, josta sain valmistelemattoman yösijan edulliseen hintaan. Huolellisen pesun jälkeen omaan punkkaan lepäilemään, sillä huomenna olisi työpäivä ja 7:15 lähtisi bussi kohti Kajaania, josta Onnibussin jatkoyhteys vei minut Jyväskylään, jossa olin kahden maissa iltapäivällä. Strava

Varusteet

Reppu:

• Salomon 30 peak
• Vaarojen marathon pussukka sidottuna reppuun nahkaremmein, jossa osa eväistä.
• 2x500ml lötköpullot

Elektroniikka:

• 10000mAh virtapankki
• kännykkälaturi
• johtoja kellon, vakaimen ja gopron lataamiseen
• pieni virtapankki sykesensorin lataamiseksi, koska vie niin vähän virtaa ettei tuo isompi lataa sitä
• gopro + vakain
• kännykkä

Nukkuminen:

• Makuupussi 700g
• Makuualusta 150g
• Riippumatto 150g + kiinnikkeet 150g
• Hyttyssuoja 220g
• Pipo + sormikkaat
• Korvatulpat

Vaatteet:

• Untuvatakki
• Pitkät tuulipukumaiset juoksuhousut
• kevyt tekninen pitkähihainen
• Hiukan paksumpi tekninen pitkähihainen
• 4 x sukat Rockay trail
• shortsit
• 2 x saumattomat tekniset juoksualkkarit
• 2 x Jyväskylä Trail Runners paita
• Hattu, jossa hyttyssuoja
• Urheilulasit

Ensiapu:

• Perhoslaastarit
• 10cm x 10cm steriili lappu
• 6cm leveä sideharso
• 5cm liimaside
• Blister-Shield
• Vedetön vaseliini

Muuta:

• Leatherman
• Swix hiilikuitusauvat
• Kompassi
• Huonolaatuiset kartat
• lusa ja muovikippo
• Kuoritakki
• Mikrokuitupyyhe
• Saippuapala
• wc-paperi
• suolaa
• Sawyer Micro Squeeze vedensuodatin filtteri + cnoc 2 litran pussukka

Kustannukset

• 2,5kg irtokarkkia 15€
• Lidlin karkit 8 €
• Myslit 10 €
• Mustikkavadelmakiisseli 4 €
• Sipsit 3,50 €
• Juna Jkl-Joensuu 26,10 €
• Bussi Joensuu-Ilomantsi 14 €
• Mantan kahvila, leipä ja limonadi 7,50 €
• Ruunaan retekeilykeskus lounas 15 €
• Kuhmon Pizzeria Kebab 10 €
• Matkustajakoti Kieppi 25 €
• Bussi Kuhmo-Kajaani 14 €
• Onnibussi Kajaani-Jkl 19,10 €

Yhteensä 171,2 € eli 0,68 € / retki km (250)