NUTS300

Ennen kisaa

UTMB:n jälkeen kirjasin blogiini seuraavan tavoitteen sanoilla: "Seuraavaaksi isoksi projektiksi olen pohtinut Nuts300 60h aikatavoitteella ja hyvin korkealla podium sijoituksella, mikäli kovat ultranimet pysyvät poissa ensi vuonna ko. kisasta." Valmentaja ohjeisti pitämään kunnon liikkumattoman loman ennen seuraavaa harjoituskautta, mutta jotenkin sitä on niin kovapäinen että ajatteli more is more. Voihan sitä aina peruskestävyyttä treenata huomasin pohtivani. Aamulla töihin kymppi ja iltapäivällä takaisin olisi sopiva määrällisesti. Jo ennen Halloween Hikea alkoi polviongelmat. En muista oliko niitä UTMB:llä, mutta ultraamiseen liittyy erinäisiä pikkukipuja eikä kaikkiin risahduksiin halua kiinnittää huomiota.

Polviongelmat

Jostain syystä vasemman polven ongelma pitkittyi ja esti minua kunnolla menemästä kyykkyyn. Pari kertaa kävin hieronnassa jos löytyisi tukkoinen alue, mutta ei sitä löytynyt. Jatkoin treenailua, kunnes ennen joulua tuli 10cm sellaista lumipöperöä maahan ja kaaduin alamäessä. Tällöin kantapää meni väkisin peppuun. Vaikka minulla oli taustaäänet poistavat kuulokkeet päässä kuulin naksauksen joka tuli polvestani. Parin päivän päästä lääkäriin joka tunnusteli ettei tässä mitään rikki ole, joten ei kuvata. Kolmen fysioterapian jälkeen ja kuntoutuksen jälkeen ongelma oli yhä läsnä, mutta pystyin liikkumaan lyhyitä juoksuja. Jokin tuossa polven sisäsyrjässä yhä jänkhää jos menee kyykkyyn.

Kevään ensimmäisen pitkiksen jälkeen (n. 20km) polvi tuli kipeäksi, mutta sen jälkeen vaiva ei enää onneksi muistutellut. Viimeisen vakuuden tähän sain 250km juoksuvaelluksella toukokuun lopulla, jolloin polvi ei tuntunut oikeastaan missään kohtaa kummemmin.

Juoksumatto

Koska aamu- ja iltalenkki ei ollut omalle kropalle hyvä, mietittiin kollegan kanssa että juoksumattohan se oisi mahtava väline, kun voisi päivän viilettää kävellen selkä märkänä töitä tehden. Tuumasta toimeen hankin torista käytettynä juoksumaton, johon sai kulmaakin säädettyä. Tavoitteenani oli päivisin saada 10-15km n. 4km/h kävelyä eri kulmilla. Tästä muodostui oikeastaan päätreenini alkuvuodelle, enkä näitä juurikaan laittanut edes stravaan. Hyvää matalasykkeistä perusliikuntaa. Myös ajankäyttö parani, kun työpäivän lisäksi ei mennyt 3h lenkkeilyyn, vaan osan treenistä pystyi tekemään työaikana. Lisänä pyrin tekemään 2-3 salia viikossa ajatuksella maksimivoimaa ja kimmoisuutta hyppyjen muodossa, joskin polvi ei esim. vauhdittomasta pituushypystä tykännyt.

Susannan rekry

Kisan lähestyessä ilmestyi Ylisen Susannan nimi kilpailijoiden listalle. Kyselin Susannalta haluaisiko hän lähteä samaa matkaa, koska vauhtimme varmaan sopisivat kohtuu hyvin keskenään. Susannahan päihittää minut helposti alle 100km kisassa, mutta yli 100km matkoilla saattaisin minä viedä valtikan. Koska olimme eri sarjoissa, ei toisen menestys olisi ollut toiselta pois 😁 Kävimme yhtenä aamuna strategialenkillä ja puhuimme tulevasta koitoksesta. Ei nyt varsinaisesti mitään sovittu, mutta Susannaa pelotti että lähtisin liian kovaa, johon koitin toppuutella että ei kun tämä on yksinkertaista matematiikkaa. Pitää vauhdin vain alle 10min/km niin muuten ei ole väliä. 10min/km on 6km/h, joka olisi 53,3h 320km kisassa. Tuohon saa ottaa aika monta 10 minuutin jalkahuoltotaukoa ja huolloissa tunnin tauot, jotta 60h saavuttuu.

Viimeinen viikko meni aika lailla lähtöä ja romppeita suunnitellessa sekä lämpötiloja tiiraillessa.

Pienet hermokiemurat ennen lähtöä

Olin ostanut menomatkan julkisilla: Onnibussilla Jkl-Kemi, junalla Kemi-Kolari ja bussilla Kolari-Äkäslompolo. Katsoin että ehtisin hyvin 25 bussilla kotoa matkakeskukselle. Appi näytti 10 minuutin taukoa, mutta eihän se bussi pysähtynyt. Sitten tajusin! Minun olisi pitänyt hypätä Laajavuoressa pois, odottaa 10 minuuttia ja hypätä vastaan tulevaan 25 bussiin, joka meni keskustaan. Apua, bussi körötti juuri Palokan liittymissä. Äkkiä ulos bussista ja lähdin hölkkäämään kohti Jyväskylään johtavaa ympyrän liittymää. Koitin saada yhteyttä kuskiin jotta voisin nousta penkalta kyytiin, mutta eihän kuskien numeroa missään ole ja asiakaspalvelu oli kiinni. Viimein 10 minuuttia ennen bussin lähtöä kolmen mustalaisnaisen auto pysähtyi ja pyysin voisivatko he heittää minut matkakeskukseen josta bussini lähti. Ja he ajoivat matkan 8 minuutissa! Ehdin mukaan bussiin ja annoin heille bensarahaa. Aivan mahtavaa 🤩

Onnibussissa en saanut kunnolla nukutuksi, mutta tuo ei valtavasti haitannut, koska olin varautunut tähän la+su lepopäivillä ja hyvillä yöunilla Silver Foxissa.

1/4 legi Njurkulahti-Kalmankaltio

Ensimmäinen etappi lähti Lemmenjoelta. Olin asettanut sykehälyn 175, joka on siinä pk2-vk1 välimaastossa. Muutaman kerran kello ylämäissä piippasi tuolla nopealla osuudella, mutta muuten etenimme Susannan kanssa lähinnä sellaista reipasta kyytiä. Reilun kympin jälkeen Susanna heitti ukemit. Kuulemma ei sattunut, mutta ilmeisesti polvi otti tuossa sen verran osumaa että myöhemmin joutui menemään jalka suorana alamäkiä. Ei meillä ollut muita vaikeuksia ja käväistiin nopeasti kullankaivajien kirjastossa.

Kuva Matti Katila

Kuva Tommi Lahtonen

Kuva Rami Valonen

Kuva Rami Valonen

Kuva Rami Valonen

Kuva Rami Valonen

Kuva Rami Valonen

Pian kirjaston jälkeen alkoi poluton 30km pätkä, jossa isot paarmat motivoivat liikkumaan. Alussa oli sellaista rakkakiveä, muuten paineltiin aroa tai metsäpohjaa. Suot olivat onneksi kuivat pääosin, joten jalkahuollon tarve pieneni selvästi tällä osuudella. Kuitenkin yhden märän suon jälkeen sanoin aika käskevään sävyyn että nyt pitää tehdä huolto ja kummallakin oli nahka valkoisena ja lähtemässä irti. Osui juuri oikeaan kohtaan tuo meidän pysähdys, koska tämän jälkeen ei märkää enää juuri ollut ennen huoltoa. Kuivattiin jalat, laitettiin vaseliinit ja sukkien vaihto. Hyvä tuli, joten jatkettiin. Tuo oli meidän pisin pysähdys. Päivä oli kuumahko ja vaikka minulla oli minimikuteet eli shortsit ja t-paita, tuntui viilenevä sää illalla hyvältä.

Huollossa otin kolme lusikallista kinkkukiusausta ja meinasin yrjötä. Menin hetkeksi maate ja koitin myöhemmin uudelleen. Nyt ruoka upposi paremmin ja taisin pyytää leivänkin kaveriksi. Susannalla iski sama huono olo ja hän meni makaamaan pidemmäksi aikaa. Käskin Susannaa syömään lautasen tyhjäksi tai matkamme jäisi huoltoon. Yhteensä olimme huollossa ehkä 1.5h ennen kuin olimme valmiit lähtöön. Olin vaihtanut shortsit trikoisiin, koska seuraavat päivät tulisivat olemaan selvästi viileämmät.

2/4 legi Kalmankaltio-Hetta

Hiekkaa riitti. Jalassa oli sukista tehdyt DIY-säärystimet. Tuntuivat toimivan aika hyvin, sillä kovin paljon ei hiekkaa kenkiin päässyt, joskin sitä hienointa hiekkapölyä säärystinkään ei estänyt. Välttelimme mönkkäri-uraa ja pyrimme kulkemaan ei hiekassa. Ojien ylitykset pyrittiin hyppimään kiveltä kivelle. Vain yksi oja oli niin leveä että otimme kengät ja sukat pois sekä vain kävelimme sen yli mukavaa hiekkapohjaa.

Olimme tulleet ehkä noin 100-120km, kun en enää voinut hölkätä eteenpäin, koska Susanna alkoi jäädä vauhdistani. Kilometrivauhdit pysyivät yhä target alueella, joten yleisvauhdin puolesta ei ollut mitään hätää. Sitten Susannalla alkoi valvomisesta johtuvat silmävaikeudet: ne eivät pysyneet enää auki 😆 Menimme hetken, mutta vauhti alkoi laskea ja ohjeistin ottamaan kofeiini-geelin ja 20-30min päästä seuraavan. Susanna olisi halunnut ottaa heti monta, mutta korjaavat toimet pitää tehdä maltilla 🤔 Kun Sussu ei enää nähnyt kunnolla, häntä ei olisi voinut jättää erämaahan. Reilun puolen tunnin kuluttua Sussun olo parani ja silmät toimivat taas, mutta vauhti ei palannut toivomalleni tasolle. Ehdotin jättäväni hänet Valkamapäälle neljän kofeiinigeelin kanssa ja lähteväni jahtaamaan podium-sijoituksia. Jossain Retkajärven jälkeen annoin tsemppihalit. Tiemme erosivat ja lähdin ripeyttämään askeleitani kohti edellä meneviä sijoituksia.

Kuva Rami Valonen

Kuva Rami Valonen

Kuva Rami Valonen

Neljäs sija tuli aika heittämällä vastaan yhdessä nousussa. Näin neljännen nousun ylhäällä ja vielä nousun aikana ohitin ranskalaisen. Nähdessäni kuvaaja Ramin tiedustelin kuinka kaukana kolmas suhasi. 20 minuuttia kiinniotettavaa - ei paha. Oletin saavani hänet Hetan pikitiellä kiinni, mutta olin tehnyt tälle pätkälle yhden ison virheen. Minulla ei ollut varasukkia ja pikitiellä tuo hieno hiekkapöly tuntui niin paljon varpaissa, etten uskaltanut kuin kävellä jottei varpaat kuluisi huonoksi. 105km osuus ilman varasukkia kuulostaa näin jälkikäteen hieman hölmöltä 😝

Mikäli johtokaksikko olisi jäänyt pidemmäksi aikaa huoltoon, olisin tehnyt todella nopean huollon ja lähtenyt heitä ennen kohti Pallasta, mutta ikävä kyllä he karkasivat etumatkalle.

Huollossa olin melkein samaan aikaan kolmannen kanssa. Hän esitti minulle vilpittömän kysymyksen lähdenkö kohti maalia vai jäänkö nukkumaan, koska kolmas sija olisi luultavasti sen joka ensin lähtee. En oikein tiennyt mitä vastata, koska edessä olisi yhä 130km, mutta toisaalta hän aikoi nukkua pari tuntia. Minulle tarjottiin pronssia hopealautaselta enkä todellakaan aikonut olla tuota hyödyntämättä, joten suunnitelmasta poiketen en nukkunut Hetassa. Söin kuitenkin reilusti ja join lämpimän kupin.

3/4 legi Hetta-Pallas

Pyhäkero oli pilvessä eikä siellä nähnyt mitään. Tunkkasin kepeillä isommat mäet ja koitin hölkätä missä ei ollut niin isoja kiviä. Pyrin etenemään reippaasti. Otin edellä meneviä hieman kiinni, mutta en tarpeeksi. Johtokaksikko oli myös eriytynyt kahteen etenijään. Toisena menevää Villeä otin kiinni selvästi.

Ennen Pallaksen laskua eteeni tuli poro-tiimi, jonka valkoinen alfa asettui kohti minua, tuijotti minua silmiin, levitti takasorkkansa ja pissi. Meinasin että sillä olisi joku isompi tempaus ollut minua varten, mutta ei.

Pallaksella pesin jalat, söin, lääkäri tarkasti kintut ja otin puolen tunnin nokoset. Siellä oli parhaimmillaan huollossa ruokahuoltaja, juomahuoltaja, oikean kengän huoltaja, sekä vasemman kengän huoltaja 🤭 😆 😂

4/4 legi Pallas-Äkäslompolo

Pidän metsäisestä polusta joka alkoi Pallaksen jälkeen. Tällä pätkällä olisin omimmillani. Harmiksi pieni kuuro veti ylitseni ja pysähdyin säätämään kuoritakin kanssa. Menetin pari minuuttia. Lähdin pitämään reipasta kyytiä ja Tommi laittoi tilannetietoa edistymisestä. Heikki myös pirautti kerran. Tulin hyvällä sykkeellä enkä antanut enää kuurojen haitata, vaan annoin paidan kastua. Pieni vauhtilisä kompensoi lämmönhukan. Lämmöt olivat minulle optimaaliset muutoinkin. Fokus oli kakkossijassa - se oli vielä otettavissa!

Säärivaikeudet alkaa

Jostain syystä vasen sääreni alkoi kipunoida. Se oli aika lailla kipeä enkä enää saanut venytettyä askeletta niin että pysyisin 10min/km alapuolella kävellen. Nooa -valkku oli vastassa bussipysäkillä ja istahdin asfaltille, kaivoin ea:sta yhden 400mg buranan ja nielaisin. Toimin vastoin omia periaatteitani kipulääkkeiden käytöstä (vasta keskeytyksen jälkeen helpottamaan evakuointia), mutta nuts300 oli NYT, maaliin enää 50km ja taisteltiin podiumin kakkossijasta. Puolisen tunnin jälkeen alkoi vaikutus ja vedin taas hyvällä vauhdilla. Alamäet tulin riskirajoilla. Sen kovempaa en uskaltaisi juosta. Nyt otetaan se sijoitus! Muutaman kilometrin päästä mies oli polun sivussa ja valitti imeytymisongelmia. Toivottelin tsempit ja vedin parin kilometrin turvallisen keulan.

Kuvaus Nooa Nykänen

Meemikamaa - todella tillin-tallin

Sitten tapahtui se pahin skenaario. Minulta katosi täysin fokus mitä seuraavaksi piti tehdä, koska ensimmäinen oli tullut jo maaliin, eikä sitä saisi enää kiinni. Nimittäin aivomme koostuvat oikeasta ja vasemmasta lohkosta, joista toinen on looginen ja toinen taiteellinen. Kun loogiset työt loppuivat ja olisi pitänyt varmistaa maaliinpääsy, alkoi tuo viihdetaiteilija aivopuoli laittaa pensseliä likoon. Olin todella sekaisin ja väsynyt. Jossain vaiheessa en enää tiennyt olenko jo maalissa, vai vielä matkalla, koska olin uneksinut podiumista 😅😅 Välillä säpsähtelin kerossa hereille enkä tiennyt missä olen ja mitä teen siellä. Sitten huomasin kellossa olevan navigaation, joten lähdin seuraamaan sitä. Ärsyttävintä oli dejavu-ilmiö, jossa luulin jo kulkeneeni ko. polun kohdan ja ihmettelin miksi kuljen ympyrää. Kuka vietävä näitä reitittää koko ajan samoja polkuja? Siinä hetkessä olisi halunnut vain puhua jonkun kanssa, koska noiden seka-ajatusten kanssa oli melko yksin.

Ehkä huvittavin ajatelma oli että on olemassa sellainen ihmisryhmä, jotka asuntosisustamisen sijaan retkeilee metsässä ja "sisustaa" sinne mm. kaatuneita keloja, kiviä, polkuja, polkujen risteyksiä, pitkoksia, tunturikoivuja aivan pitkoksen viereen. Sitten mietin miten tämäkin keron pätkä oli sisustettu erilaisilla objekteilla, mm. rikkinäisillä pitkoksilla. Nämä, pääosin saksalaiset ihmiset, liikkuivat metsissä retkeilyautoilla sekä ihastelivat ja arvioivat toistensa töitä 🤯😝 Tämä oli todella syvä matka ihmismieleen.

Välillä väsymys oli niin kovaa että otin power-snappejä nojaamalla keppeihin ja laitoin silmät kiinni. Hetkessä nukahdin ja aloin kaatua, johon heräsin vavahtuen. Jatkoin taas matkaa.

Hetasta alkaen reittinavigaatio oli ollut enemmän pois polulta kuin polulla. Se hieman ärsytti, koska kelloni valittaa jo 30m heitosta eli varoituksia tuli melkein koko ajan. Äkäskerolle noustessa olin taas eksynyt sopivasti polulta navigaatiota seuratakseni. Ärsytti ja nukutti. Tuuli tuiversi keron laella, mutta ei tuntunut kovin kylmältä. Oli taas niitä rauhallisia hetkiä kun mietin mitä teen täällä, kun kuulen takaani äänen:

"Hipsihän tänne polulle nii on helepompaa!"

Kuvaus Antti Eronen

Erosen Antti! Rymyän takas polulle ja alamme jutella.

"En oo ihan realiteeteissa"

"No et VARMAAN oo!"

Aivan mahtavaa että voi hetken taas keskustella jonkun kanssa. Alamäessä myös Lahtosen Tommi on tsemppaamassa. Nyt vaan tuon tämän maaliin. Säären lisäksi oli kuitenkin alkanut myös silmävaiva, joka estää silmän fokusoinnin. Pystyn fokusoimaan noin puolen sekunnin välein, joka ei riitä juoksuun kivikossa. Sinänsä sääri toimii kivuttomammin hölkässä.

Antin video on kuulemani mukaan aiheuttanut hilpeyttä polkujuoksuskenessä. Noh, tässä iässä sitä osaa jo nauraa itselleen ja kommelluksilleen, joten elämä on edelleen parasta viihdettä 🤩

Kukastunturin jälkeen saan seurakseni mökkiläisen, joka on lähtenyt iltalenkille. Iso kiitos sinulle naisihminen joka juttelit ja kuljit hetken kanssani 😍🙌 Olo oli kuin sokeaa taluttaisi, en tiedä olisiko otsalampusta ollut apua. Kompuroin kerran johonkin ruskeaan juureen jota en nähnyt.

Loppua kohden Tommi ja Antti olivat jälleen vastassa. Siitä vaan maaliin ja sitten tämä riento olisi ohitse - vihdoin!

Maalissa

Maalia ennen pysähdyin ja nostatin vähän tunnelmaa käsiä yhteen lyöden. Sitten loppukirin kautta valemaalin yli ja lopulta oikean maalin yli 😂🤣 Ei mitään erikoisia tuntemuksia, mutta helpotus että se oli nyt ohi ja toisaalta mahtavaa että tämä olisi ensimmäinen NUTS-tapahtuma, jossa yllän podiumille asti. Luultavasti tämä olisi juoksu-urani "tähtihetki". Tavallaan fyysisesti tämä suoritus oli minulle helppo ja olin todella varma että tulen maaliin. Viileä sää sopi minulle paremmin kuin hyvin. Minua ei jäänyt harmittamaan mikään ja Susannan kanssa oli mahtava matkata alkumatka. 60h tavoite jäi (48min) vain, koska sääri kipeytyi ja silmäongelmat hidastivat. Max oli kovempi enkä olisi siinä vauhdissa pysynyt 💪 Pystyisin tästä ajasta muutaman tunnin puristamaan pois, mutta en noin paljoa kuin Max otti keulaa.

Verrattuna 100 mailia ja 200 mailia tiedän nyt eroja. 100 maililla tulee hallusinaatioita - tämä on normaalia. 150 mailiin asti tuli ääni/puhehallusinaatioita. Alkoi kuulla erilaisia puheita, vaikkei ketään ollut missään. Ei niistä mitään selvää saanut. Sitten alkoi nämä pään sisäiset ongelmat: aikaavaruus hävisi, säpsähteli hoomoilasena milloin missäkin. Sääri- ja silmäongelmat oli se viimeinen niitti.

Kuva Samuli Tiainen

Kuva Samuli Tiainen

Kuvaus Laura Tuikkala

Susanna tuli noin 10h jälkeeni naisten ykkösenä maaliin. Kävelin vastaan ja tuossa kohtaamisessa iski tunteet pintaat. Olin niin iloinen Sussun puolesta ja hän puolestaan itkun ja ilon keskeltä kertoi kyselleensä tilannettani maastossa ja olleensa niiiin iloinen hopeasta. Se oli iloinen rutistus 🤗🤗 Saapi nähdä tuleeko tulevaisuudessa Susannan kanssa tehtyä pidempiä ultria yhdessä. Siihen touhuun Sussulla on kaikki eväät: Iloinen mieli, kestävyys ja pitkät jalat 😆🤭 Kävi ilmi ettei yleensä kukaan pysy hänen kävelynopeudessaan - noh, JTR kamut varmaan arvaa miten tässä kävi 🙈

Kuva Rami Valonen

Lopuksi

Joku taisi kysyä energiasta ja juomista. Olin jakanut 2.5kg irtokarkkia 9 pussiin (2 pussia, 3 pussia, 2 pussia, 2 pussia). Yksi pussi on n. 40km tai 6h. Vauhdin hidastuessa myös energian määrä laski. Kellosta tuli 30 minuutin välein "vellikello"-hälytys, eli energiatankkausta tehtiin jatkuvana prosessina. Vettä oli 2 x 0.5 litraa. Jollekkin välille oli lisälötkö, mutta en muista mikä väli se enää oli. Lisää vettä otin virtaavista puroista ja parista isommasta lammesta/järvestä. Välillä laitoin dexalin elektrolyyttitabletin sekaan. Valvomisesta suoriutuakseni otin Kalmankaltiosta ja Hetasta drop-pägistä kofeiinigeelejä.

Mitä seuraavaksi? Vähäahon Onni on mainostellut ahkeraan Pyssymäki Bäkjaart Ultraa ja konsepti minua kovasti kiehtoo. Ainakin tietäisi että 60h pystyy valvomaan 🤣🤣 Tietäisi vaan että tämä säären turpoaminen vasemmasta jalasta laskisi, eikä veisi liian montaa viikkoa palautua. Poikien kanssa olisi pieni vaellus tulossa ja sitten olen himoinnut itärajan retkeilyreittiä väliltä Hossa-Kuhmo. Heikin kanssa teemme pari retkeä, mm. Ylöjärvi-Helvetinjärvi ja sitten kauden yleensä on päättänyt Halloween hike, joka on tällä kertaa Keuruulla. Ensi vuonna saattaa olla PTL - sellaisesta oli vähän kollegan kanssa puhetta. Pitää laittaa haaveita kalenteriin, jolloin niistä tulee tavoitteita 👍

Kuva Rami Valonen